Reilu vero ry:n selvitys Suomen yhteisöveroasteen (20%) kilpailukyvystä

12.10.2017

Photo by rawpixel on Unsplash

Selvityksen tarkoituksena oli tarkastella Suomen yhteisöverotuksen kilpailukykyä suomalaisten kansainvälisten teollisuuskonsernien toteutuneiden veroasteiden kautta vuosina 2016 ja 2015.

Selvityksessä törmättiin eri maiden tarjoamiin verohuojennuksiin, joita myös suomalaiset monikansalliset yhtiöt näyttävät aktiivisesti hyödyntävän. Joissakin tapauksissa veroetujen hyödyntäminen tapahtuu aggressiivisen verosuunnittelun avulla. Selvityksessä mukana olleet yhtiöt analysoivat veroastettaan pääosin hyvin niukasti jättämällä esim. kertomatta, mistä varsin merkittävätkin verovapaat tuotot ovat peräisin.

Reilu vero ry on kehittänyt virallisen efektiivisen veroasteen (IFRS) rinnalle vaihtoehtoisen tunnusluvun, josta käytetään termiä ”Vertailukelpoinen veroaste”. Periaate on sama kun yhtiöt raportoivat ja analysoivat liiketoiminnan tulostaan eliminoimalla liiketuloksesta vertailukelpoisuuteen vaikuttavat tai kertaluonteiset erät. Yhtiöiden vertailukelpoista veroastetta voidaan verrata Suomen viralliseen yhteisöveroasteeseen.

Selvityksen perusteella matalimmat vertailukelpoiset veroasteet olivat valtioenemmistöisillä yhtiöillä, Nesteellä (2016: 12,4% ja 2015: 13,1%) ja Fortumilla (2016: 15,7%). Suurimpina yksittäisinä tekijöinä matalaan veroasteeseen Nesteellä oli Singaporen biojalostamon tuloverovapaus ja Fortumilla konsernin sisäiset rahoitusjärjestelyt EU:n eräissä veroetuuksia tarjoavissa maissa.

UPM-Kymmenellä puolestaan Suomen yhteisöveroastetta matalampi vertailukelpoinen veroaste (2016: 19,8% ja 2015: 15,6%) johtuu Uruguayn sellutehtaasta, joka toimii verovapaalla alueella. Yhtiö on parhaillaan suunnittelemassa toista suurta sellutehdasinvestointia Uruguayssa.

Stora Enson tilinpäätösten tuloverojen raportointi on salamyhkäistä etenkin verovapaiden tuottojen osalta, eikä veroasteesta (2016: 30,1% ja 2015 : 11,9%) voi luotettavasti tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä.

Nokian Renkaiden matala vertailukelpoinen veroaste (2016: 16,6% ja 2015: 13,3%) selittyy Venäjän tehdasinvestoinnin verohelpotuksilla, joita yhtiö hyödyntää aggressiivisesti. Huhtamäen veroaste (2016: 24,5% ja 2015: 18,4%) on Stora Enson tapaan vaikeaselkoinen, eikä verovapaista tuotoista kerrota. Yhtiöllä on erittäin merkittäviä konsernin sisäisiä rahoitusjärjestelyjä EU:n veroparatiisimaissa. Huhtamäen aggressiivinen verosuunnittelu tuli esiin vuonna 2014 ns. LuxLeaks-tietovuodossa.

Suuret, globaaleilla markkinoilla toimivat, konepajakonsernit Kone (2016: 20,6% ja 2015: 20,7%) ja Wärtsilä (2016: 19,6% ja 2015: 19,2%) yltävät myös yllättävän mataliin vertailukelpoisiin veroasteisiin, jotka ovat Suomen yhteisöveroasteen tasolla. Yhtiöiden tilinpäätökset eivät avaa matalien veroasteiden syitä. Varsinkin kehittyvissä maissa valtioiden viralliset veroasteet ovat yleensä huomattavasti Suomea korkeammat ja Yhdysvalloissa 40%.

Edellä mainittujen yhtiöiden kohdalla Suomen yhteisöveroaste ei ole kilpailukykyinen johtuen lukuisien maiden tarjoamista veroetuuksista ja niiden, osin aggressiivisestakin, hyödyntämisestä. Selvityksen muiden yhtiöiden osalta Suomen yhteisöveroaste (20%) on varsin kilpailukykyinen.

Verokilpailu etenee nopeammin ja varmemmin kuin ilmastomuutos. Suomen pitää olla aktiivinen toimissaan verokilpailuun vastaamisessa. Ruotsin lisäksi kannattaa seurata myös kehittyvien maiden verolainsäädännön kehitystä.

Lisätiedot:

Reijo Kostiainen, reijo.kostiainen@gmail.com